Syreenit hiljaiset kesäyössä....

Syreenit hiljaiset kesäyössä, kuulkaa:

minusta herkkää, heleää nyt luulkaa,

en liene korppikotka alla taivaan,

ma itseäin vain ihmiseksi raivaan.

Syreenit valkeat kesäyössä,

teille ma uskon itseni kuin säveleille,

te hiljaa tuoksutte kuin tuoksui kerran

               mun tielläin kukka kesäpäivän Herran.             

Syreenit synkeät kesäyössä,
elkää mua pelotelko,
ellen itse pelkää tään tähkäpääni
päivän täyttymystä,
tään elon,
lemmen lyhven lyhennystä.

Syreenit syyttävät kesäyössä,
teistä ma löydän lohdun
niinkuin säveleistä,
kuin tekin kukin,
menen maata varhain;
jää meistä jälkeen,
mikä meist' on parhain.

Syreenit anteeks-antavaiset yössä,

en teistä luovu, muistan päivän työssä

   jokaista ystävyyden, lemmen kukkaa,

                      jokaista orvon oudon riemurukkaa.             

Eino Leino

Nyt se on sitten kesä -

ihan virallisesti.

Ja hyttyset :)

Kauan odotettu aika on käsillä -

syreenit avautuvat pikkuhiljaa.

En voi lakata

 ihastelemasta

ja

haistelemasta,

 kauniita kukintoja.

Huomenna saan hääpäivälahjani

- jippiiiiii.

Siitä sitten tulee kuvia tuonne

Pihakoivun alle- blogiin illemmalla.
Sain toivoa lahjaksi mitä ikinä haluan

 ja

 juuri sillä hetkellä

halusin vanhat hevosen lantakärryt.

Niin - naurakaa vaan, mutta ne minä halusin

On muuten aika räleet ....

Huomenna onkin uuden elämän

ensimmäinen päivä,

sillä tänään oli virallisesti

viimeinen vuorotteluvapaapäivä ja työpäivä.

Tästä se sitten alkaa - 

uuden elämän opetteleminen.

Aurinko alkaa painua mailleen,

on aika rentoutua hetki

ennen huomisen aherruksia.

Ai niin vielä yksi juttu
-
kuka haluaisi kädestä pitäen
opettaa valokuvausta Nikon-järjestelmäkameralla?
Minä opetan vastalahjaksi kukkasidontaa :)

Halausten kera kaunista illanjatkoa!