Tuplasti tunnustuksia...

Aivan ensimmäiseksi

KIITÄN

 ilolla ja lämmöllä

Pepiä blogista mummunhuusholli

sekä

FanniAurooraa blogista FanniAuroora

saamistani tunnustuksista.

Kiitos molemmille

vakilukijoilleni tästä kunniasta
-
olette ihania :)

Kun hieman tästä

piristyn,

niin vastailen ja

jaan eteenpäin ....

Blogissani on ollut hieman hiljaista

-

tämä viikko meni opiskelujen

parissa

ja

sitten Keijo-koissulin tilanne

on vienyt kuvaamisen

ja

tekemisen ilon.

Kävimme perjantaina Keijon kanssa kontrollikäynnillä eläinlääkärissä,

joka kertoi melko

selvin sanoin tilanteen:

Keijo ei valitettavasti

tule olemaan pitkäikäinen

ja

tilanne on huono.

Niin surullista :(

Viikkopiikit eivät siis juuri

 tilannetta parantaneet ja

 jalka on kipeä.

Enkä yhtään ihmettele,

kun näin röntgenkuvat lonkasta.

Nyt mennään päivä kerrallaan,

toivotaan,

että joukkoon mahtuu hyviäkin päiviä, kunnes.....

Nyt jatketaan kuitenkin kerran kuussa

nivelapuainepiikillä,

omega3-lisäaineella

sekä

sopivalla liikunnalla eteenpäin.

Lonkkaleikkaus on 

Keijon tapauksessa ainut tapa

korjata tai parantaa jalka. 

Leikkaus maksaa 3500 euroa

eikä

takeita sen onnistumisesta

tai

parantumisesta ole,

sillä jalan lihakset

ovat jo osin surkastuneet.

Tosin tätäkin

vaihtoehtoa mietitään,

mutta... 
Toivoa en menetä, vieläkään.

Kyyneleitä on virrannut,

koskeksi saakka,

mutta nyt nautitaan

kaikista niistä päivistä,

kun Keijo vielä luonamme on.

Eivät kukatkaan

piristäneet oloa,

mutta kevään pilkahduksen

niistä saattaa nähdä.

Tässä pari "tekelettä" viime viikolta
-
surullisiin tilanteisiin
Arkkukoriste:

Diagonaalinen eli
 luonnonmukainen asetelma:

Viherkasvi-istutus,

jossa jokin juju

-

tässä pajukepit

ja

 ketjutus pajunpalasilla yläosassa:

Kaikesta huolimatta,

katseet uuteen viikkoon
 ja

päiviin,

tuleviin tapahtumiin.

Kaikkea hyvää meille ja teille!

Nyt odottelen,
että voisin kirjoitella
jotain iloistakin,
joten sitä mukavaa ja hyvää
odotellessa...

Vaaleaa & rosoista....

Kontrastina nurkkauksessa:

•  kovaa, kiiltävää kristallia

• vanhaa, kulutta maalipintaa
• rosoista ja vanhaa
• uutta ja karheaa

Tänään pilkisti

kauniit auringonsäteet

ja

ehkä pikkuisen piristi
hieman väsynyttä ja saamatonta olotilaa.

Keijokin pääsi tänään

ensimmäisen kerran kuukauteen

ihan pienelle lenkille.

 Arvaatte varmaan sen riemun määrään :)

Ensi viikolle tilataankin lääkäri,
jolloin pohditaan Keijon tilannetta. 

Onneksi huomenna on sunnuntai

ja

saa vielä olla kotona ja levätä.

Sitten alkaakin tiivis opiskelujakso,

jonka välissä 

työharjoittelua kukkien parissa.  

Vaikka tammikuu onkin

ja pakkastakin ihan liikaa,

kevät se vaan on mielessä

ja

näkyy jo monessa kohtaa.

Kevätkatalogeja kolahtelee

postilaatikkoon,

kukkien väri enteilee pirtsakkaa kevättä,

oranssia, keltaista,

violettia, pinkkiä.....

Pienet päiväunet tekisi terää

ruuan jälkeen

-

miksei? :)

Kaikkea hyvää viikonloppuunne
kivat blogiystäväni! 

Alkuvuoden ahdistus.....

Päivän piristykseksi

bling, bling....

Mistä lie tuli,

mutta

toivottavasti menee pian ohi,

mutta nyt ahistaa....

Liekö sitten joulunvapaat

tehneet tehtävänsä,

kun paluu arkeen taas koittaa,

 että ahistus iski

-

mikä avuksi?

Ja toki tuo Keijonkin
tilanne mietityttää.

 Kunpa voisin kirjoittaa

 sen kaiken

ja

 jakaa kanssanne....

Ahdistusta yritin lieventää

opiskelemalla valokuvien ottamista

uudella kameralla,

jonka kanssa en vielä ole yhteensopiva,

mutta ajan kanssa. 

Hyvä kamera se on.

Kiitos

edelliseen postauksen

ihanista kommenteista

Keijon suhteen. 

Tuolla se olla möllöttää.... :)

Vaan -

nyt on aika palata

normaaliin päivärytmiin

ja

 arkeen.

Opiskelu ja työharjoittelu jatkuu 
ripeään tahtiin.  

Tammikuun lopussa käväisenkin
opiskeluihin liittyen
täällä:

Messut Saksassa

Nyt taidan yrittää rauhoittua,
käydä saunassa,
huokaista syvään
ja rentoutua,
jotta saisin tämän ahdistuksen
tunteen pois.

Yritetään siitä huolimatta
viettää
hyvä ja mukava
tammikuinen uusi viikko!

Auringon säteitä,

iloisia asioita,

kivoja juttuja

odotellen....

Toivottavasti sanonta

"Asioilla on tapana järjestyä"

pitää paikkansa.

Keijon tarinoita...

Kerroinkin aiemmin,

että bokserillamme
 Keijolla,
(joka oikealta nimeltään on 
Gary Grant,
mutta näin maalla
Keijoksi kutsuttu)  

oli jo ennen joulua

aika eläinlääkärille.

Valitettavasti uutiset
eivät olleet parhaimmasta päästä.

Keijo on nyt viisivuotias ja

muutoin elämänsä kunnossa,

mutta lonkasta löytyi nivelrikko sekä

lonkan epämuodostuma

Lonkkaniveldysplasia,

joka on voinut olla jo pienestä saakka

 tai ilmaantua syystä tai
toisesta myöhemmin.
Se voi myös olla perinnöllistä.

Keijo on nyt kolmatta viikkoa liikkumiskiellossa ja
neljän viikon ajan
käydään eläinlääkärissä ottamassa nivelapuainepiikki,

jonka pitäisi helpottaa oloa.

Ensi viikolla on sitten
viimeinen näistä neljästä piikistä.

Sen jälkeen pohdimme taas,

mitä tehdään.

Keijohan ei tästä parane,

mutta jos kipuja voidaan helpottaa,

sekin riittää.

Toivotaan siis parasta...

Keijo on niin

kovin tärkeä ja rakas meille!

Onko teillä kenelläkään

kokemusta lonkkavikaisista koirista

ja

niiden hoidosta?