Olkan ja Keijon elämää...

Riitaa, rauhaa ja rakkautta....

Taitaa olla pieni anteeksipyynnön hetki tässä muutama minuutti sitten :) Koissulit ottivat taas yhteen toissapäivänä ja siitä vielä näkyvillä Keijon poskiruhjeet ja Olkan leuanalusnaarmut. Mitään syytä ei taaskaan ollut, mutta rähinät tuli.

No, niin kuin ihmisilläkin, niin anteeksi on taidettu antaa - Olka nuoli Keijon vaurioita ja osoitti selvää anteeksipyyntöä hellyyden kera. Herkkää niin herkkää...ennen seuraavaa yhteenottoa. Miten teillä, joilla on useampia koiria, kuinka teillä rauha säilyy? Meillä kun tuo Olka ei ole vielä ymmärtänyt, että Keijo on Kingi.

HILJAISELOA....

Kun nykyisyydessä ei tapahdu mitään, niin täytyy suunnata ajatukset tulevaan ja piipahtaa menneessä :)

Tässä muutama piristävä kuva viime kesän veneretkiltä:

Sisustusrintamalla ei ole juuri tapahtunut mitään, joten tammikuu on ollut todella hiljaiseloa kaikin puolin. Liekö nämä kylmät kelit jähmettäneet myös luovuuden ja innostuksen? Blogin päivityskin on jäänyt todella vähälle, joten jollakin tavalla pysähtyneisyyden kausi on meneillään.

Tai kai sen voisi toisella sanallakin sanoa - laiskuus.

Muiden blogeissakaan en juuri ole piipahdellut. Taitaa tämä tammikuu olla vähän sellainen välikuukausi kun loppuvuosi meni joulufiiliksissä ja kevät taas ei ihan heti ota tullakseen, joten tämä kylmä jakso on vähän sellainen välikausi ennenkuin taas kevään tuoma innostus hiipii ihmisen mieleen.

Haaveeni hautasin - siitä tosin olen jo päässyt yli, se kyllä kirpaisi, mutta elämä jatkuu. Jatkan edelleen haaveilua, ehkäpä muussa muodossa ja mietin tulevaa.

Kahden takan lämmityksen lomassa selailin vanhoja kuvia ja jotenkin mieli hiipii jo tulevaan kesään.

Valkoista - pakkasta ja lunta....

Näin uuden vuoden alussa etsiskelen itseäni - huomaan sen selvästi, polku on pitkä, mutta ei liian pitkä.

Huomaan "tyhjentävänä" turhia ajatuksia, tavaroita ja asioita elämässäni. Siivoilen, myyn käyttämättömäksi jääneitä ja käytettyjäkin sisutustavaroita, vaatteita, huonekaluja - joita vuosien varrella on kaappiin kerääntynyt. Huomaan, että niitä on paljon...

Tavaroita, joita ajattelin, että joskus, myöhemmin eikä sittenkään koskaan - kaapin pohjalla vievät vain tilaa. Jonkinlainen puhdistus on menossa sekä henkisesti että maallisesti.

Huomaan, että haluaisin elämääni tasapainoa enemmän - etenkin työn ja vapaa-ajan suhteen.

Enemmän rauhallisuutta, kiitollisuutta ja kiireettömyyttä, tasapainoa - rakkautta on tarpeeksi - se on tärkeää. Joskus vaan kiire ajaa rakkauden ohi ja se harmittaa - pitäisi enemmän huomioida ja olla läsnä. Etenkin, kun omaan maailman parhaimman aviomiehen.

Aika vain menee niin nopeasti eteenpäin, ettei ehdi nauttia kaikeasta kauniista ja hyvästä, mitä ympärillä on. Viikko hurahtaa hetkessä, vuosi yhtä nopeasti - mihin viime vuosi katosi?

Sitä harmoniaa elämään etsin....

Haaveet toteutuvat tai eivät - eteenpäin mennään. Haaveiden toteutuminen, muutos ja elämä muuttuu, jos on muuttuakseen.

Huomaatte varmaan, että pohdin - paljonkin.

Vahdin puhelinta, sähköpostia, nettiä, kelloa - tilaukseen siis aikaa vailla kiirettä tai muiden asettamia rajoja ja määräyksiä. Jostain syystä ajattelen paljon, mitä muut ajattelevat? Haluaisin ammentaa roppakaupalla epäitsekkyyttä jostakin - olisi varmaan aika alkaa miettiä myös, mitä minä itse haluan ja viis veisata, mitä muut ovat siitä mieltä.

Uraputkessa olen ollut aina ja antanut työlleni paljon. Nyt uraputkea tärkempänä näen hyvinvoinnin, seesteisyyden, elämän tärkeyden, sisäisen tasapainon ja rauhan.

Etsin, toivon ja haluan -

muutoksen oravanpyörään.

Katsotaan siis, mitä vuosi tuo tullessaan ja toivotaan, että minulla olisi enemmän aikaa itselleni, perheelleni ja tärkeille asioille elämässä.

Vai liekö tämä vain risteyskohta elämässäni, keski-iän kriisiä vai vuoden alun pohdintaa? Olkoon vaikka kaikkea tätä, mutta toivon, että sisäisesti rauhallisempi vuosi olisi meneillään täynnä rauhaa, rakkautta ja mukavia yllätyksiä.

Loppiaispäivä on mennyt jo uuden kaavan mukaan - päiväunet otettu, Päivien viemää katsottu ja nyt saunaa odotellessa. Kenties sen jälkeen lasi kuohuviiniä ja telkkarin katsomista - ihanaa kotielämää. Voi kun elämä onkaan yhtä juhlaa, kun sen vain osaa ottaa sellaisena. Opettelun polulla siis ollaan. Nyt tuntuu hyvältä jatkaa polkua eteenpäin.

Tulipas pohdinnoistani romaani :)
Kiitos, että sain jakaa sen kanssanne.

Mukavaa loppiasiltaa....

Näin uutena vuotena on edessäsi sata ovea, tuhat tietä.

Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä.

Ovet on tehty avattaviksi, tiet tallattaviksi, elämä elettäväksi.

Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä.

Odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset! ♥