

Lumivalkoinen...
Piipahdin aamutuimaan melkein jo ennen ylösnousua torilla hakemassa tilaamani kukat. Sainkin mukaani aivan ihanan väriset ruusut - sylillinen valkoisia ja punaisia ruusuja sekä nippu valkoisia tulppaaneja - voi sitä tunnetta ja tuoksua.
Jotain prinsessamaista tulvahtaa aina mieleeni pidellessäni isoa nippua ruusuja sylissäni. Oi miksi en ole syntynyt Kartanon Rouvaksi? Hiljalleen katselisin ohikiitäviä lumihiutaleita samalla nostaen pitkää laahusta rappusten yli.... huudelleen pieniä punatulkkuja syömään lyhteelle, istahtaisin käsityön pariin kynttilän valoon illaksi ja hörpäisin kaffetta kultareunuksiselta tassilta.
Oi miksen?
Keski-iän kriisiin kuulunee monet mietteet. Haaveissa on kaikenlaista ja kaienmoista... uskallanko, sitä olen kysynyt itseltäni monta kertaa päivässä? Uskallanko?
Haluaisin tuntea oloni Kartanon Rouvaksi - ei niin, ettei Rouvallakin olisi omat hyvät ja pahat hetkensä, omat kiireensä ja alamäkensä - kovaa työtä se on sekin. Ehkäpä raotan sitä joskus myöhemmin tarkemmin :)
Monta kysymystä on ilman vastausta, monta mietettä ilman lopputulosta ja edelleen kysyn itseltäni, miksen uskaltasi? Siihen kysymykseen odottelen vielä vastausta itseltäni. Joulunaika on hyvää aikaa miettiä ja pohtia rauhassa asioita.
Mutta nyt tämä Rouva menee seuraavaan kimpun tekoon, olisiko vuorossa jotain punaista?