perjantai 19. helmikuuta 2010

Vaaleanpunainen hetki...
Hipsuttelin unenpöppörössä aamunlehteä hakemaan. Silmäni räpsähtivät hetkessä auki, kun astuin ulos ovesta ja näin tämän aamun kauneuden - oli pakko hakea kamera ja kuvata tämä jotenkin niin salaperäisen kaunis aamunhetki. Näkymä on suoraan meidän ulko-ovelta tielle päin, josta meille tullaan. Jotenkin tuli olo kuin Liisalla Ihmemassa - hyvin epätodellinen. Oli todella kylmä, sillä päälläni ei ollut kuinjokapuolelta virttynyt ja pimeässä heijastava Nalle Puh -yöpaita, mutta jotenkin kuitenkin niin lämmin. Tunsin, että olin hetkessä, keskellä jotain satua. Voiko kauniimpaa aamua olla - vaaleanpunainen hetki oli ja hetken päästä se katosi jäljettömiin....




2 kommenttia:

Lisay kirjoitti...

Onpa todella hieno hetki!
Ei ihme,etta hait kamerasi kylmyydesta huolimatta.

Anne kirjoitti...

Hei-
ihana aamuhetki :)
Hyvää viikonloppua !
t. Anne