On vasta tuttu kapistus, saunaan menon vahvistus,
tässä ohjeet kotoiset, miten löylyt lokoiset.
Itse tehdyn vastan saat, hyvältä se tuoksahtaa,
tämän oppii jokainen, vanhan kansanperinteen.
On tekoaika tärkeä, siinä paljon järkeä,
lähellä on juhannus, keskikesän huipennus.
Pitää olla yläkuu, tarpeet antaa koivupuu,
joko tiedät lajin sen, on se lehti rauduksen.
On vasta huippukalustus, kylpymiehen varustus,
helppoa sen valmistus, mutta muista varmistus:
älä koskaan ole taittamassa oksaa alakuussa,
ei pysy lehdet vastapuussa.
Kas ensin koivu kaadetaan, sitten oksat taitetaan,
tehdään kimppu sopiva, ei saa olla raapiva.
Kun on vasta topakka, tyveen panta napakka,
vitsasta se väännetään, kuminauhat hylätään.
Ja sitten vastat kuivumaan, ullakolle roikkumaan,
jopa pussiin muoviseen, oman kodin pakkaseen.
Kestävät ne talven yli, oottamassa saunan syli,
ensin veteen hautumaan, sitten löylyyn vastomaan.
nyt onkin koivunraikas koti - Tolu oli koivunraikasta :) vieno tuoksu leijailee vielä siivouksen jäljiltä.
Puhtaat matot on lattialla, hento mäntysuovan tuoksu niissäkin, nenässä tuoksuu niin kesäiseltä.
Talon väki
pulahtaa kohta paljun lämpöön.
Ikkuna on raollaan,
raikasta sateen jälkeistä tuoksua
nuuhkaisen ja
kuulen käen kukkuvan,
niin monta kertaa,
etten edes enää jaksa laskea.
Siinä se majailee ihan jossain ihan lähellä.
Puussa kirmailee kolme
oravanpoikasta.
Sain sitten vihdoin viimein vaihdettua kesäverhot olkkariin
ja
vähän extrana myös sen paljon toivotun
vaaleamman pöydänkin
näin ennen juhannusta.
Ja arvaatte varmaan,
että tykkään siitä kympillä, ihan Helmi. Huutiksen löytö, tietenkin....
"Vanha" olkkarin pöytä siirtyi
ainakin hetkeksi tuonne toiseen kohtaan olkkaria.
Halusin sen kuitenkin näkyvälle paikalle,
sillä pidän tuosta rouheasta kannesta
tosi paljon
enkä
halua sitä minnekään pimeään paikkaan,
missä se ei näkyisi. Ei ehkä paras paikka sille, mutta....
Pöydällä oleva "tarjotin"
oli hetki sitten vielä kello, mutta.....
eipä ole enää.
Eikä tämäkään postaus olisi mitään ilman kukkia :)
Tässä tämän aamun kukkasidontaa kimppu nimeltä Unelma
-
aamulenkillä keräsin sylin täyteen luonnonkukkia,
piipahdin naapurin mummolla pionipenkissä, vähän oman pihan puskissa sekä hammaslääkärireissulta tullessani poikkesin torilla ja mukaani tarttui pari kimppua herkullisen värisiä ruusuja siitä se sitten lähti....
Tässä lopputulos
-
hintaa 10 euroa :)
Työtä tosin ei lasketa tähän hintaan,
tämä olikin omaksi iloksi tehty.
Ja sitten pieni kesäkevennys ja
kivan viikonlopun toivotus:
ps. en sitten ole laiskuuttani teidän blogeissanne käväissyt
------------------------------------------------------------------ Kaunis oli perhonen, joka ilahdutti Minua viipymällä hetken jos toisenkin etupihan tyräkissä.
"Yllä sinisen taivaan katto
alla tuoksuva apilamatto.
Oisko onnea suurempaa
kuin päivänpaisteessa lekottaa
ihan laiskana, kiireitä vailla
apilan kukkien lailla"
Telma Andersson
Kuljin pellonpiennarta -
poimin yhden, poimin toisen,
kukan aivan suurenmoisen.
Taitoin yhden, taitoin toisen,
kukan puhtaan valkoisen,
sidoin niistä kimpun, hennon,
kannuun pistin iloksein.
Piti tehdä suuri ja valtava, romanttinen ja hersyvä LUONNONKUKKAKIMPPU, mutta hyttyset voitti suoraan yhdessä erässä 6-0 ja saalis jäi melko vähäiseksi. Joten tein nyt sitten vaan kimpun kannuun.
Syreenit synkeät kesäyössä, elkää mua pelotelko, ellen itse pelkää tään tähkäpääni päivän täyttymystä, tään elon, lemmen lyhven lyhennystä.
Syreenit syyttävät kesäyössä, teistä ma löydän lohdun niinkuin säveleistä, kuin tekin kukin, menen maata varhain; jää meistä jälkeen, mikä meist' on parhain.
Syreenit anteeks-antavaiset yössä,
en teistä luovu, muistan päivän työssä
jokaista ystävyyden, lemmen kukkaa,
jokaista orvon oudon riemurukkaa.
Eino Leino
Nyt se on sitten kesä -
ihan virallisesti.
Ja hyttyset :)
Kauan odotettu aika on käsillä -
syreenit avautuvat pikkuhiljaa.
En voi lakata
ihastelemasta
ja
haistelemasta,
kauniita kukintoja.
Huomenna saan hääpäivälahjani
- jippiiiiii.
Siitä sitten tulee kuvia tuonne
Pihakoivun alle- blogiin illemmalla.
Sain toivoa lahjaksi mitä ikinä haluan
ja
juuri sillä hetkellä
halusin vanhat hevosen lantakärryt.
Niin - naurakaa vaan, mutta ne minä halusin
On muuten aika räleet ....
Huomenna onkin uuden elämän
ensimmäinen päivä,
sillä tänään oli virallisesti
viimeinen vuorotteluvapaapäivä ja työpäivä.
Tästä se sitten alkaa -
uuden elämän opetteleminen.
Aurinko alkaa painua mailleen,
on aika rentoutua hetki
ennen huomisen aherruksia.
Ai niin vielä yksi juttu
-
kuka haluaisi kädestä pitäen
opettaa valokuvausta Nikon-järjestelmäkameralla?
Minä opetan vastalahjaksi kukkasidontaa :)
