sunnuntai 24. tammikuuta 2010


Olkan ja Keijon elämää...





Riitaa, rauhaa ja rakkautta....
Taitaa olla pieni anteeksipyynnön hetki tässä muutama minuutti sitten :) Koissulit ottivat taas yhteen toissapäivänä ja siitä vielä näkyvillä Keijon poskiruhjeet ja Olkan leuanalusnaarmut. Mitään syytä ei taaskaan ollut, mutta rähinät tuli.
No, niin kuin ihmisilläkin, niin anteeksi on taidettu antaa - Olka nuoli Keijon vaurioita ja osoitti selvää anteeksipyyntöä hellyyden kera. Herkkää niin herkkää...ennen seuraavaa yhteenottoa. Miten teillä, joilla on useampia koiria, kuinka teillä rauha säilyy? Meillä kun tuo Olka ei ole vielä ymmärtänyt, että Keijo on Kingi.

6 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Voi että miten kerrassaan suloisia ruttuturpia.. Meillä ei koirat ottaneet kertaakaan yhteen; viivi ja miska, tyttö ja poika. Miska oli jo vanha kun viivi-vauva tuli taloon, joten arvojärjestys oli selvä. Viivi sopeutui niin hyvin arvojärjestyksen alimmaksi, että on sitä tyytyväisenä vieläkin, vaikka uusi kissa tuli taloon. Tai sitten se on vaan fiksu eikä yritä edes haastaa kissan kynsiä :)

Ainosofia kirjoitti...

Hei,
johan sinustakin kuuluu jotain. Kiva :)

Voi noita teidän kaveruksia. Ihanan hellyttäviä kuvia <3

Meidän Aatu 4,5v ja Iita 2,5v ovat myös melkoinen taistelupari.
Aatu on ollut kingi, mutta leikattiin noin vuosi sitten miehuus pois niin nyt on kamppailu menossa kumpi se pomottelee ja ketä.

Juuri äskenkin piti suuttua oikein todenteolla noille pedoille (pikkupuudelit) ;))

Muuten menee hyvin, mutta esim. joku pallo tai sukka joita on pilvin pimein aiheuttaa yleensä ne kamppailut. Toisella on aina se parempi.

Mukavaa viikkoa sinulle lämpimän halauksen kera! (olit jonkun haaveesi menettänyt...kyllä se siitä)

Jaana kirjoitti...

Meillä Enni (9v) on kaiken pomo (omasta mielestään) ja antaa sen ymmärtää sekä pennulleen Santulle (6v) että pienimmälle Ellulle (4kk). Yhteen kyllä otetaan aina välillä, varsinkin jos Ennillä on jokin herkku, silloin se murisee ja ärhentelee ja saattaa jopa napata toista poskesta kiinni ja silloin Ellu kyllä peruuttaa pois tieltä. Santtua se ei enää hirveesti komentele, mutta aina aika ajoin. Santtu on vain niin rento, ettei se kovin paljoa ärisemisistä välitä, tekee just niin kuin itse haluaa ja panee nukkumaan. Me yleensä tullaan väliin ennen kuin alkaa pahempi rähinä eli otamme leivän palasen tms pois ja annamme oman painavan sanamme asiasta.

Mutta aina ei ehdi väliin, mutta pahempaa ei ole vielä löydetty. Joskus, hyvin harvakseltaan saattaa löytyä jokin verinen pieni haava, kun meno on kyltynyt kovaksi, mutta hyvin harvoin.

Mutta oikein mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle!

- Jaana "Kainuunkadulta"

Minna-Enttirinteen Elämää kirjoitti...

Kyllä on ihanat kaverukset! Meillä sakemanni Dana 7v ehdoton matriarkka talossa jota kaikki tottelevat (siis eläimet), Nipsu- poika 3v antaa suosiolla periksi ja tietää paikkansa, ruoka tai luut on oikeastaan ainoat asiat joista voi joskus tulla vähän mulkoilua ja huulten nostelua, mut normaalisti syövät kyllä vieretysten sovussa. Oon joskus jostain lukenu, että kun koirien ei anneta
tapella niin ne eivät myöskään siihen silloin niin herkästi ajaudu ja meillä se on kyllä toiminut, ei ole yhtään haavaa tullut :)

Arja kirjoitti...

Mulla 4 urosta, 3 shelttiä ja yksi phalene.
Phalene on porukan pienin ja pomo, jota kaikki
kunnioittaa. Meillä ei oo mitään ongelmia laumassa.3 näistä voi syödä vaikka samaa puruluuta ja olla samalla ruokakupilla :-)
Näin meillä. Mukavaa alkuviikkoa!

Noora kirjoitti...

Ihanat koirat sulla ja kaunis koti! :)
Mä haaveilin nuorempana Boxerista mutta se haave sitten jäi..
Meillä ei ole vielä kuin yksi koira, staffi Bono.
Bono on 1,5 vuotta ja jossain suunnitelmissa on ollut haaveissa staffi narttu kaveriksi, sittenpä se aika näyttää millaista meno tulee olemaan..vauhtia varmaan riittää. Sen verran leikkisiä staffitkin kun on.